Krp:llä on epäilyksensä Pietarin-laivan kasinosta


Suomesta Tallinnaan, Tukholmaan tai Pietariin matkustavista ihmisistä monet viettävät ainakin osan illasta laivalla matkustaessa rahapelien parissa. Se on tietysti lomamatkalla jännittävä tapa koittaa jopa moninkertaistaa matkakassan suuruus. Vain yksi hyvä tilaisuus, joka kunnolla osuu kohdalle, ja lomamatkasta voi kertaheitolla tulla runsaasti mielenkiintoisempi suuremmalla budjetilla.


Vuosisadan vaihteessa eteläisen Kivennavan rantakylien elämä keskittyi turismiin ja muihin palveluihin. Kesävieraita viihdyttivät esimerkiksi Terijoen kylässä ”…kaksi elokuvateatteria, ratsuhevosten vuokraamo, rullaluistinrata, useampia biljardeja ja keilaratoja sekä tilapäisesti ampumaratoja, karuselleja ja sirkuksia.”(Salokas 1951, s.141). Terijoella oli myös kasino, jonka 400 hengen konserttisalissa Pietarista tuodut maailman huippuluokan taiteilijat esiintyivät kesällä arkisinkin konserteissa ja oopperoissa.

Mutta nopeammin ja voimakkaammin kuin saatettiin aavistaakaan, venäläisen asutuksen vyöry ryöstäytyi niin suureksi, että se alkoi näyttää vaaralliselta. Suurin ponnistuksin oli tilat saatu pelastetuksi suomalaisiin käsiin, mutta nyt alkoi maapalsta toisensa jälkeen siirtyä muukalaisille. Maiden hinnat nousevat ennen aavistamattomiin suuruuksiin, kuivasta hiekkakankaasta tulee rikkauden lähde, puhumattakaan rautatien taikka merenrannikon maa-alueista. Vuosikymmenen kuluessa on rajapitäjä, varsinkin rannikon puoli, suuresti muuttunut, hiljaisesta maalaiskylästä oli tullut väkirikas, värikäs yhdyskunta. Suomenlahden valkohiekkaisia rantamia reunustivat pietarilaisten rahamiesten upeat huvilat puutarhoineen, istutuksineen ja rantaterasseineen. Sellaista loistoa, ylellisyyttä ja rahan runsautta kuin tsaarivallan loppupuolella oli huvilaseuduilla, ei missään muualla maassamme ole nähty.

RAY:n kasino luottaa venäläisten pelihaluun

Pietarin reissut myös avarsivat kivennapalaista talonpoikaa ja metropoli antoi kokemusta, josta hänen kanssaveljillään muualla maassa ei ollut aavistustakaan. Tämä jätti jälkiä hänen käytökseensä, rajapitäjän asukas muovautui tässä koulussa joustavaksi ja vilkkaaksi, hänen huomiokykynsä terästyi. Nahjus ei menestynyt suuren kaupungin ovelien asukkaiden kanssa asioidessaan.

Kivennavalla elettiin kuin globalisaation alkuvaiheita jo yli sata vuotta sitten. Työnjako oli viety pitkälle, ei viljelty vehnää, jota sai Pietarista halvalla, vaan keskityttiin karjatalouteen ja kuljetuksiin. ”Kulutustalouden tarvikkeita voitiin kaupungeista ostaa, eikä suoranaista puutetta kärsitty edes suurina nälkävuosina 1860-luvulla. Muualta Suomesta nälkää pakoon lähteneitä ja Pietariin pyrkiviä autettiin antamalla heille jopa valkeaa leipää. Sellainen ’ylellisyys’ tuntui nälkiintyneistä vaeltajista suorastaan uskomattomalta, eivätkä he läheskään aina jaksaneet käsittää kivennapalaisen sananpartta: ’Ko leipä loppuu, ni syyvvää vehnästä’.

Pietariin upposi loputon määrä ruokaa ja muuta tavaraa: suolahailia, kuivattua kuoretta, eläviä kiiskiä ja mateita, nahkiaisia ja rapuja, lintuja, metsä- ja peltojäniksiä, marjoja, sieniä, kärpäsenruutia, jäkälää, muurahaisenmunia, pajun parkkia, luutia, vasikoita, porsaita, kananpoikia, hevosia, maitoa, piimää, voita, heinää, olkia, viljatuotteita, siemenviljaa, puutavaraa, tervaa, sysiä, hiekkaa, kiviä, potteja ja rättejä, käsitöitä, puutöitä, rekiä, kiessejä ja rilloja, ja paljon muuta. Pietarin tarpeisiin Kannaksella pyydettiin jopa pikkulintuja, joille muodostuivat kiinteät hinnatkin. Punatulkku maksoi kopeekan, tilhi kaksi, närhi kolme ja rastas neljä kopeekkaa. Itse niitä ei syöty, sanottiin vaan että ”kaikha ryssäl kelpajaa”.

Kivennapa tunnettiin viljapitäjänä 1700 – 1800 – lukujen vaihteessa. Pääelinkeino oli maatalous, tarkemmin sanottuna kaskenpoltto. Vaikka kaskenpoltto oli sallittua Viipurin läänissä, Systerbäckin tehdas kielsi sen kivennapalaisilta. Pellonraivaustakaan ei sallittu, sekin olisi vähentänyt puuntuotantoa. Oli löydettävä korviketta maanviljelylle, ja sitähän oli tarjolla. Vieressä olivat kasvavat kulutuskeskukset, Pietari, Kronstadt ja Systerbäck sekä nopeasti kaupallistuva elinkeinoelämä. Pietari oli 1800-luvun jälkipuoliskolla Euroopan neljänneksi suurin kaupunki. Kivennapa oli niin lähellä, kuin sen esikaupunkialuetta.


Arkiviihdettä nettipelien maailmasta

Monet asiat kyllä osuivat napiin, mutta minulle jäi artikkelista eniten mieleen vain se, että toimittaja puhuu vain koko ajan alkoholista ja vodkasta...Eikö sumalaiset voi muuta sanoa tuosta upeasta ja suurenmoisesta kaupungista. Jos haluaa lähteä vain viinoja maistelemaan ja ryyppäämään niin kannattaa suunnata katseensa lähemmäs eli Viipuriin eikä kulturellikaupunkiin Pietariin.

Ville Haapasalolta haihtui 150 000 dollaria kasinolla

Rakennusmateriaalien ja elintarvikkeiden sekä työvoiman, kuljetusten ja muiden palvelujen kysyntä tarjosi pitkiksi ajoiksi ensin pakkotyötä ja myöhemmin myös toimeentuloa. Näin kävi varsinkin vanhalla rajaseudulla ja erityisesti Kivennavalla, jonka halki tiet jo vanhastaan johtivat Nevalle, ja nyt nopeasti kasvavaan Pietariin. Pietarin puolustamiseksi tarvittiin paitsi linnoituksia myös aseita.

RAY päättää kesään mennessä toisen kasinon perustamisesta ..

Pietarin kaupungin rakentaminen oli silloisen suunnittelutaidon ja rakentamisen huippusaavutus. Koko lähiympäristö oli mobilisoitu rakennus- ja muonitustöihin. Eikä ainoastaan lähiympäristö, vaan suhteellisen etäällä olevilta vallatuilta alueilta kuljetettiin miehistä väkeä pakkotöihin Pietariin. Kivennavalta miehiä vietiin ja määrättiin Kronstadtiin ja Pietariin heti 1700-luvun alussa, sodan vielä riehuessa. Myös kautta suuren Venäjän maan maaorjia ja ammattilaisia rahdattiin paikalle urakasta selviämiseksi.

Vaalimaan kasino nousee venäläisellä rahalla

Nyt olisi tilaisuus torpata tämä seinähullu hanke Suomen toisen kasinon tuomisesta tänne. Ei sellainen peliluola tuo muuta kuin roistoja, mafiosoja, luxushuoria, huumeita ja kaikenlaista ihmiselämän saastaa mukanaan.

Mihin tavallinen tamperelainen kasinoa tarvii tai miten siitä hyötyy? Kenellä normi-ihmisellä olisi varaa siellä pelata. Niissä paikoissa kun pelailee vain se sakki jolla verot ovat jääneet maksamatta ja raha on tullut muutenkin saastaisin ja usein jopa rikollisinkin keinoin kuten Venäjän ökyrikkaat. Pelailkoot Pietarissa vosujensa kanssa.

43 miljoonan potin voittajalle tarjottiin rahojen sijaan pihviateriaa

Karlovy Vary. Tunnetuin ja eniten vierailtu näistä on Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan toimesta vuonna1370 perustettu 50 000 asukkaan Karlovy Vary, joka tunnetaan myös saksankielisellä nimellään Karlsbad. Kaupunki on ollut venäläisten suosiossa Pietari Suuren ajoista lähtien. Nykyään venäläiset pyörittävätkin merkittävää osaa kaupungin kasino- ja hotellibisneksestä.

Helsingistä Hankoon ja Pietariin

Historiasta kiinnostuville Pietari on todellinen aarreaitta. Suunnatta kannattaa esimerkiksi Pietari-Paavalin linnoitukseen, joka on myös oivallinen paikka piknikille. Perinteisesti pietarilaiset ovat avanneet kesäkauden ottamalla aurinkoa linnoituksen suurilla seinämillä usein jo huhtikuussa. Sotahistoriasta kiinnostuneiden kannattaa suunnata piirityksen museoon. Leningradin piiritys kesti miltei kaksi vuotta, jonka aikana yli miljoona ihmistä nääntyi nälkään. Tämä pieni museo kertoo havainnollisesti kaupunkilaisten ahdingosta sodan aikana. Kaupunkilaiset säästyivät osittain marsalkka Mannerheimin ansiosta, joka ei halunnut liittää Suomen joukkoja hyökkäävän Saksan tueksi kaupungin piiritykseksi. Venäjän poliittisen historian museo antaa myös oivallisen näkemyksen Venäjän omasta suhtautumisesta sen lähihistoriaan, joka on vähintäänkin dramaattinen ja tapahtumarikas.

Toinen esimerkki odotusarvon puutteista on Pietarin ..

Vaikka laatuvodka on keskustan perusbaareissa halpaa, tilailevat tyylikkäästi pukeutuneet pietarilaiset lähinnä olutta, viskiä ja konjakkia. Edullisemmissa paikoissa kukaan ei tunnu tippaavan baarimikkoja, joten pienelläkin lahjuksella varmistat juomahuollon jouhevuuden koko illan ajaksi. Seurasta on turha huolehtia, sillä Pietari on huvittelunhakuisen herrasmiehen paratiisi. Pietarilaiset tytöt ovat kaikkien muiden naapurimaidemme naisista poiketen erinomaisen kiinnostuneita suomipojan seurasta. Sulavasti sonnustautuneelle poikamiehelle viikonloppu Pietarissa onkin kuin jatkuvaa kolanousuista egorunkkausta pitkäsääristen pietarittarien pyrkiessä iholle. Ja nyt ei ole kyse asiakkaita kalastelevista irtopirkoista, vaan aivan tavallisista opiskelijakissoista, joista rumimpia joutuu lätkimään kepillä kauemmaksi.